Mitä on rogaining?

Lajimääritelmä

Rogaining on joukkuelaji, jossa on tavoitteena kerätä määräajassa mahdollisimman paljon pisteitä. Pisteitä saa löytämällä maastosta rasteja, jotka on merkitty karttaan. Suoritus jakaantuu kahteen osaan: reitinsuunnitteluun ja suunnistukseen. Molemmat pitää toteuttaa annetussa määräajassa.

Lajin luonne

Rogainingin olennaisimmat, tavallisesta kilpasuunnistuksesta erottavat piirteet ovat:

  • reitinsuunnittelu, jolle on varattu erillinen aika ennen suunnistustehtävää
    (Jos erillistä suunnitteluaikaa ei ole, on kyse pistesuunnistuksesta – tai ”pikarogainingista”.)
  • eteneminen joukkueena
  • rastien hakeminen vapaasti valittavassa järjestyksessä
  • määräaika
  • tuloksen ratkaisee pistemäärä (ajalla on merkitystä vain, jos ylittää määräajan tai saa saman verran pisteitä kuin toinen joukkue)

Onko rogaining siis tiukkaa kilpaurheilua?

Joillekin on, ainakin joissakin kilpailuissa. Useimmille se on kuitenkin kuntoliikuntaa, joka tarjoaa älyllisiä haasteita ja hienoja luontoelämyksiä. Rogaining-tapahtumissa on tyypillisesti rento ja epäkilpailullinen tunnelma.

Kilpasuunnistuksesta rogaining eroaa aiemmin mainittujen asioiden lisäksi myös siinä, että hyväksytyn suorituksen saa, vaikkei löytäisi kuin yhden rastin. Lisäksi rastit sijoitetaan yleensä helppoihin tai helpohkoihin paikkoihin, kuten mäkien huipuille ja järvien rannoille. Usein ratamestari pyrkii myös etsimään maaston hienoimmat paikat.

Mitä ihmettä lajin nimi ”rogaining” tarkoittaa?

Nimi tulee lajin ensimmäiset säännöt Australiassa 1970-luvulla laatineiden Rod, Gail ja Neil Phillipsin etunimistä.

Mitä rogaining on suomeksi?

Virallisesti se on rogaining. Sanan voi Suomessa lausua kuten se kirjoitetaan. Joskus puhutaan myös vain rogasta ja rogaajista.

Jos haluaa kuvailla lajia yhdellä sanalla, osuvin ilmaus lienee retkisuunnistus.

Mitä rogainingiin osallistuvan pitää osata?

Suunnistaa (tai löytää tiimikaveri joka osaa). Rogaining-suunnistus on tyypillisesti helpompaa kuin kilpa- ja kuntosuunnistus. Varsinkin pidemmissä rogaining-tapahtumissa käytetään usein suunnistuskarttoja suuripiirteisempiä ”peruskarttoja”, jolloin rastit pitää sijoittaa selkeämpiin paikkoihin ja paremmin näkyville.

Rogainingissa suunnistamista helpottaa myös se, että mukana on vähintään yksi kaveri, ja reittejä saa miettiä rauhassa ennen suunnistustehtävän alkamista.

Miksei saa rogainata yksin?

Lajin säännöissä on katsottu, että tiimityöskentely on olennainen osa rogainingin luonnetta. Tiimikaverit ovat tietysti ennen kaikkea tärkeä turvallisuustekijä, kun liikutaan pitkiä matkoja maastossa, mutta ryhmätyöskentely lisää lajiin myös yhden lisäulottuvuuden esimerkiksi tavalliseen suunnistukseen verrattuna. Ja onhan maastossa muutenkin kiva liikkua hyvässä seurassa.

Minkälaisia sarjoja rogainingissa on?

Tapahtumasta riippuen sarjoja on yksi tai useampia. Sarjajako voi perustua kilpailun kestoon ja osallistujin sukupuoleen sekä ikään. Lisäksi mukana voi olla sarjoja eri liikkumismuodoille.

Esimerkki 1:

  • 4 h tossu
  • 8 h tossu
  • 4 h fillari

Esimerkki 2:

  • 3 h Miehet
  • 3 h Naiset
  • 3 h Sekasarja
  • 6 h Miehet
  • 6 h Naiset
  • 6 h Sekasarja

Esimerkki 3:

  • 24 h Miehet yleinen
  • 24 h Miehet yli 40–50 v.
  • 24 h Miehet yli 50 v.
  • 24 h Naiset yleinen
  • 24 h Naiset yli 40–50 v.
  • 24 h Naiset yli 50 v.
  • 24 h Sekasarja yleinen
  • 24 h Sekasarja yli 40–50 v.
  • 24 h Sekasarja yli 50 v.

Mitä rogaining-tapahtumassa tapahtuu?

Yleensä ensin käydään ilmoittautumassa (vahvistamassa, että aiotaan lähteä maastoon) ja noutamassa mahdollinen kilpailumateriaali kuten numerolaput.

Varsinainen suoritus alkaa, kun osallistujille jaetaan kartat ja reitinsuunnittelu käynnistyy. Suunnitteluun varattava aika voi etukäteen tuntua pitkältä, mutta usein lopussa tulee silti kiire. Reitin suunnittelua vaikeuttaa muun muassa se, että rastit ovat eriarvoisia, eli niistä saa erisuuruisen pistemäärän.

Reitinsuunnittelun jälkeen siirrytään lähtöpaikalle, joka on yleensä jollain tavalla aidattu tai muuten rajattu alue kuten pallokenttä. Ennen lähtöalueelle siirtymistä tehdään yleensä ajanottovälineen nollaus (jos käytetään Emit- tai SportIdent-leimausta) tai lähdön tarkistusleimaus (jos käytetään kännykkäleimausta kuten Nuuksion talvipäivässä ja Espoon yössä). Ajanotto ei kuitenkaan ala nollauksesta tai tarkistusleimauksesta vaan ennalta ilmoitettuna määräaikana. Yleensä kaikki sarjat lähtevät samaan aikaan, mutta joissain tapauksessa eri sarjoilla on omat lähtöaikansa.

Yhteislähdön jälkeen on tapahtumasta riippuen 1–24 tuntia aikaa etsiä rasteja. Jos maaliin tulee määräajan jälkeen, vähentää jokainen alkava minuutti joukkueen saamia pisteitä. Jos määräajasta myöhästyy paljon (tyypillisesti 30 minuuttia tai enemmän), ei joukkue saa ollenkaan tulosta. Suunnistettaessa pitää siis toistuvasti varmistaa, että ehtii maaliin ajoissa.

Maaliintulon jälkeen tapahtumapaikalla on yleensä peseytymismahdollisuus ja monesti myös ruokailu. Voittajille jaetaan saatetaan jakaa palkinnot ja usein niitä arvotaan myös kaikkien osallistujien kesken.

Käytetystä leimaus- ja tulosjärjestelmästä riippuen joukkueen tulos saadaan joko välittömästi maaliintulon jälkeen tai myöhemmin. Oma tulos kannattaa aina tarkistaa, sillä joskus leimausjärjestelmissä voi esiintyä häiriötä – tai sitten osallistuja on voinut itse epäonnistua leimauksessa. Epäonnistuneen leimauksen voi ainakin vähemmän kilpailullisissa tapahtumissa saada korvattua jollain muulla todisteella kuten sykemittariin tallentuneella gps-jäljellä.

Mitä tarkoittaa leimaaminen?

Leimaamalla todennetaan, että joukkue on käynyt rastilla. Termi tulee suunnistuksen alkuajoilta, jolloin rasteilla oli musteella toimivia leimasimia, joilla rastihenkilökunta (!) teki leiman kilpailijan mukanaan kuljettamaan pahviseen korttiin.

Kilpailukorttina” käytettään nykyään yleensä joko suunnistukseen kehitettyä elektronista tallennuslaitetta, joka on pieni muovinen laatta (Emit) tai tikku (SportIdent) – tai sitten kännykkää kuten Nuuksion talvipäivässä ja Espoon yössä.

Nuuksiossa ja Espoossa rasteilla on rastikortti, jonka avulla kännykkä lähettää aikaleiman tulospalvelujärjestelmään. Kännykkäleimauksen voi tehdä neljällä eri tavalla:

  1. GPS-leimaus. Rastin löytymisen jälkeen painetaan kännykän nettiselaimessa toimivan leimaussovelluksen (joka nimi on GPS Punch) Leimaa-painiketta, jolloin kännykän paikannus tunnistaa sijainnin ja tieto leimauksesta siirtyy matkapuhelinverkon kautta automaattisesti tulospalvelujärjestelmään.
    Nuuksion talvipäivässä ja Espoon yössä ei käytetä gps-leimausta.
  2. NFC-leimaus. Kosketetaan puhelimella rastikortissa olevaa NFC-tarraa. Kännykän nettiselaimessa toimiva leimaussovellus (eli GPS Punch) ilmoittaa leimauksen onnistuneen, ja tieto leimauksesta siirtyy automaattisesti tulospalvelujärjestelmään.
  3. QR-koodileimaus. Avataan puhelimesta QR-koodinlukijaohjelma ja osoitetaan sillä rastikortissa olevaa QR-koodia (ruutukoodi). Kännykän leimaussovellus ilmoittaa leimauksen onnistuneen ja tieto leimauksesta siirtyy tulospalvelujärjestelmään.
  4. Tunnistenumerolla leimaus. Otetaan puhelimesta esille nettiselain ja siinä toimiva leimaussovellus (GPS Punch). Kirjoitetaan tunnistenumero Rastin tunniste -kenttään ja painetaan Leimaa. Leimaussovellus ilmoittaa leimauksen onnistuneen ja tieto leimauksesta siirtyy tulospalvelujärjestelmään.

Katso tarkemmat ohjeet kännykkäleimauksesta täältä.

Miksi kännykkäleimaustapoja on niin monta?

Varmuuden vuoksi, ja siksi että Applen iPhoneissa ei voi käyttää NFC-leimausta.

Voit leimata juuri sillä tavalla, joka itsestäsi tuntuu mukavimmalta. Eikä haittaa, jos joukkue vaihtaa puhelinta kesken kilpailun – tai leimaa vaikka vuorotellen kahdella puhelimella. Kaikilla leimauspuhelimilla pitää kuitenkin olla rekisteröitynyt tapahtumaan.

Minkälaisia rasteja rogainingissa käytetään?

Rasteilla on oranssivalkoinen suunnistusrastilippu sekä leimasin tai rastikortti (kuten Nuuksiossa ja Espoon yössä). Metsärogainingeissa rastiliput ovat tavalliseen suunnistukseen verrattuna yleensä paremmin näkyvillä.

rastilippu ja rastikortti
Joillakin rasteilla voi olla useampikin rastikortti, jotta useampi joukkue voi leimata yhtä aikaa. Ylimääräisissä rastikorteissa ei ole NFC-leimausmahdollisuutta.

Joissakin kaupunkirogainingeissa kuten Espoon yössä rasteilla on vain rastikortti, jotta rastit voidaan viedä maastoon ajoissa ja sijoittaa niin, etteivät ne näy satunnaisille ohikulkijoille. Tarkkojen rastinmääritteiden ansiosta pieni rastikorttikin on helppo löytää, kun tulee oikealle paikalle. Espoon yössä löytämistä helpottavat myös rastikortin kohdalle, esimerkiksi puuhun kadun puolelle kiinnitetyt heijastimet (rastikortti on puun toisella puolella).

Mistä tietää, kuinka monta pistettä rastista saa?

Rastista saatavan pistemäärän voi käytännössä aina päätellä rastin tunnuksesta (joka on merkitty karttaa rastiympyrän viereen). Yleensä tunnuksen ensimmäinen numero kertoo rastin pistemäärän. Eli rasteista 80, 88, 8A ja 8ZY saa 8 pistettä ja rasteista 12 ja 1AA yhden pisteen.

Pisteidenmääräytymisperiaate kerrotaan aina kilpailuohjeissa.

Miten tapahtumaan kannattaa valmistautua?

Lukemalla kaikki mahdolliset ohjeet huolella. Hankkimalla tarvittavat välineet ja varusteet ajoissa. Kokeilemalla kännykkäleimausta ajoissa. Sekä tietysti liikkumalla kartan kanssa metsässä.

Miten reitti kannattaa suunnitella?

Tärkeintä reitin suunnittelussa on varautua siihen, että joutuu oikaisemaan suunnitellulta reitiltä yhdessä tai useammassa kohdassa. Reittisuunnitelmasta tulee tyypillisesti hieman optimistinen, ja jos ei varaudu oikaisemiseen etukäteen, huomaa yleensä liian myöhään, ettei aika riitä.

Karttaan merkittyyn reittisuunnitelmaan kannattaa merkitä kohtia, joissa pitäisi olla esimerkiksi tunnin, kahden, jne. kuluttua lähdöstä. Näin oikaisutarve ei unohdu. Ja jos vauhti onkin odotettua nopeampaa, voi alkaa katsella sopivia reitinpidennys­mahdollisuuksia (jotka on nekin tietysti suunniteltu etukäteen).

Mitä ovat rastinmääritteet?

Ne ovat tarkempi kuvaus rastin sijainnista. Kartassa rasti voi olla piirretty esimerkiksi ojan mutkaan, mutta kartasta ei yleensä pysty erottamaan, kummalla rannalla rasti sijaitsee. Sama koskee esimerkiksi jyrkänteitä. Turhan kiipeämisen voi välttää, kun katsoo rastinmääritteistä, onko rasti jyrkänteen alla vai päällä ja kummassa päässä (esimerkiksi etelä- vai pohjoispäässä).

Rastinmääritteet voivat olla kuvallisia tai sanallisia. Kuvallisissa rastinmääritteissä käytetään kansainvälisen suunnistusliiton standardoimia merkkejä.

Nuuksion talvessa ja Espoon yössä käytetään sanallisia määritteitä, koska suunnistuksen määritesymbolit eivät ole kaikille osallistujille tuttuja.

Rastinmääritteet jaetaan yleensä erillisellä paperilla, joka jaetaan samalla kuin kartat. Määritteet voivat olla myös painettu karttaan.

Määritepaperi kannattaa laittaa kartan kääntöpuolelle karttasuojuksen sisään, jotta se säilyy kuivana (ja karttasuojus kannattaa teipata kiinni, ettei sen sisään pääse kosteutta).

Määritteet kannattaa lukea läpi vähintään kerran ennen kisaa, koska silloin voi huomata rasteista jotain sellaista, mitä ei ole kartasta havainnut. Varsinkin vaikeaa tai jonkin muuten erikoiselta vaikuttavaa rastia lähestyttäessä kannattaa vilkaista kyseisen rastin määrite. Ja jos rasti ei ole siellä, missä sen luulee olevan, kannattaa ensin tarkistaa sen määrite (onko rasti sittenkin sen jyrkänteen, jonka päällä seisot, alla).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: